Alkuvuoden kuulumiset

Edellisestä kuulumispostauksesta on kulunut jälleen sen verran kauan, että nyt on hyvä aika päivittää kuulumisia. Alkuvuosi on mennyt todella vauhdikkaasti, vaikka sainkin “lomailla” koko tammikuun. Tuo “lomailu” oli kuitenkin sen verran kipujen ja kolotusten täyttämää, ettei se oikein mahdollistanut esimerkiksi tehokasta opiskelua vaan päivät meni muutaman tunnin opiskelun jälkeen hyvin pitkälti makuuasennossa Netflixiä katsellen.

Helmikuun alussa kolarin aiheuttamat kivut ja kolotukset alkoivat olla jo vähäisempiä ja pääsin palaamaan sairaslomaltani takaisin töihin ja aloittamaan täysipainoisen opiskelunkin. Sen jälkeen arki onkin ollut melkoisen vauhdikasta, mutta sitä kerkesin jo kaivatakkin! Kouluviikkojen aikana teen yleensä korkeintaan muutaman työvuoron ja etäviikoilla kolmesta neljään. Tammikuun hiljaisemman opiskelutahdin myötä tekemistä kertyi helmikuun puolelle aika paljon ja niiden rästien myötä olenkin saanut opiskella kuluneet viikot lähes yötä päivää ja tekemistä on edelleen paljon, kun tehtävien palautuspäivät lähestyvät vääjäämättä. 

Opiskelu on mielekkäämpää ja mukavampaa kuin varmaan koskaan ennen ja uusien asioiden oppiminen käynnistää loputtoman tiedonjanon. Luentotallenteita ja videoita katsoessa saattaa menettää ajantajun ja huomata kolmen tunnin jälkeen, että ohhoh kello onkin jo vaikka kuinka paljon ja olisi muutakin tekemistä kuin opiskelu. Esimerkiksi mun ruokapöytä on ollut viimeiset pari viikkoa täynnä koulukirjoja ja erinäisiä lappuja, mutta eipä se oikeastaan ole hirveästi edes häirinnyt. Kaikki aika on kulunut joko töissä tai opiskellessa, niin ovatpahan matskut ainakin helposti ja nopeasti saatavissa eikä niitä tarvitse joka kerta kaivaa jostain laatikosta. 

Käynnissä oleviin olympialaisiin en ole ehtinyt perehtyä kovinkaan paljoa, vaikka yleensä urheilua tuleekin seurattua melko tiiviisti. Muutamat hiihdot ja lätkäpelit olen ehtinyt sivusilmällä seurata, mutta siihenpä se on jäänytkin.

Viime viikkoina vapaapäivä on ollut mulle ihan täysin tuntematon käsite ja näyttää vähän siltä, että tällä tyylillä mennään vielä pari seuraavaakin viikkoa, mutta hiihtolomaviikolle olen varannut itselleni pidemmän vapaan töistä ja tarkoitus olisi, että silloin saisi pidettyä edes parin päivän tauon opiskeluistakin. Kevät tulee olemaan kiireinen, mutta onneksi kesällä on tiedossa palkallinen kesäloma!

Miten sun alkuvuosi on lähtenyt käyntiin? 🙂

PSST! Voi olla, että ensi viikolla ei tule kuin yksi postaus, sillä meillä on lähiviikko, enkä luultavasti alkuviikosta kerkeä mitään kirjoittelemaan. 

Loading Likes...

Ensimmäinen postaus op.mediassa

Puhuin tämän kuun alussa Helsingin reissustani ja kerroin, että reissun päätarkoituksena oli vierailu OPn pääkonttorilla Helsingin Vallilassa. Meille järjestettiin Vallilassa briiffausilta, johon osallistui OPn tämän vuoden omistaja-asiakasbloggaajat. Kerroin postauksessa olevani ensimmäinen bloggaaja, jonka postaus julkaistaan op.mediassa ja postaukseni on julkaistu tänään. Ensimmäinen postaukseni käsittelee opiskelijan rahankäyttöä ja jaan postauksessa viisi vinkkiä siihen, miten rahat saa riittämään, kun elää opiskelijabudjetilla. Postauksen löydät op.mediasta (linkki).

Meistä kuvattiin vierailun aikana myös pieni esittelyvideo, joka löytyy OPn sosiaalisista medioista ja op.media-sivustolta. Videon löydät täältä.

Kirjoitin viime viikon sunnuntaina tuon op.mediassa olevan postauksen ja sen innoittamana julkaisin vähän samaa aihetta käsittelevän postauksen täällä omassa blogissanikin. Jos et ole vielä lukenut postausta siitä, miten vähentää ruokaan kuluvaa rahaa, niin käy ihmeessä tsekkaamassa sekin! 🙂

Mukavaa loppuviikkoa! 🙂

 

Loading Likes...

Miten vähentää ruokaan kuluvaa rahaa?

Suunnitteletko sä koskaan viikon ruokalistaa etukäteen vai mietitkö päivittäin mitä juuri tänään tekisi mieli ja teet sitä? Onko sulla ostoslista mukana kaupassa vai ostatko elintarvikkeesi sattumanvaraisesti?

Mä kirjoitin op.mediassa ensi viikolla julkaistavan postaukseni opiskelijan rahankäytöstä ja siinä yhteydessä aloin pohtimaan laajemmin ruokatarvikkeisiin kuukaudessa kuluvaa summaa. Mä en ole pitkiin aikoihin laskenut tarkkaa rahasummaa, joka mulla kuluu ruokaostoksiin kuukaudessa, mutta arvelisin sen olevan jotain 80-100 euron väliltä. Yhden hengen taloudessa se kuulostaa aika paljolta ainakin mun korviin. Toki mulla on erikoisruokavalioita ja ne nostaa joidenkin elintarvikkeiden hintoja aika paljon.

Mä käyn yleensä ruokakaupassa kerran viikossa, joskus kahdesti, mutta harvemmin sitä useammin. Pyrin siis ostamaan viikon ruuat kerralla, mutta välillä jokin unohtuu tai suunnitelmat muuttuu ja tarvitsenkin jotain lisää. Teen ruokakauppaan mennessäni aina ostoslistan. Jos en ole sitä suunnitellut kotona, niin kirjoitan sen puhelimeni muistioon viimeistään kaupan pihassa autossa istuessani, koska ilman ostoslistaa kauppareissu on katastrofi. Mukaan tarttuu ihan mitä sattuu, lähes kaikki oleellinen unohtuu ja rahaa kuluu ihan turhaan. Kauppalista on siis ehdoton must have. Opiskelijana haluan selvitä ruokaostoksista mahdollisimman halvalla ja suunnitelmallisuus on keino siihen.

Mun kauppalista on viikosta toiseen aika samannäköinen. Ostan aina hedelmiä ja vihanneksia, jugurttia, leipää, jauhelihaa ja kanaa. Näiden lisäksi saatan ostaa esimerkiksi kaurahiutaleita, kananmunia, ruokakermaa tai leipämakkaraa, mikäli ne on loppuneet. En kuitenkaan usein kauppalistaa suunnitellessani vielä päätä mitä ruokaa aion tehdä, vaan ostan juuri jauhelihaa tai kanasuikaleita, joista voi tehdä ainakin kymmentä eri ruokaa. Välillä mulla saattaa olla mielessä, että haluan tehdä vaikka lohta tai pinaattilättyjä ja silloin luonnollisesti ostan tarvikkeet niihin, mutta yleensä mun ruuat pyörii jauhelihan ja kanan ympärillä, sillä niistä saa tehtyä nopeasti ja helposti vaikka mitä.

Mun täytyy myöntää, että mä olen aika laiska kokki ja teen yleensä ruokaa aina niin paljon, että sitä riittää useammaksi päiväksi. Tämä toki myös sen takia, että tulee halvemmaksi valmistaa esimerkiksi jauhelihakeittoa isompi satsi kahdeksi tai kolmeksi päiväksi kuin tehdä kolmena päivänä aina eriä ruokaa.

Mä koen helpoimmiksi keinoiksi ruokakulujen pienentämiseksi olevan kauppalistan käyttämisen ja isompien ruokasatsien tekemisen. Toki myös harvemmat kauppareissut pienentää mm. heräteostosten riskiä sekä halvempien kauppojen valinta (esim. Lidl vrt. Saleen) tekee ruokalaskusta pienemmän.

Millä keinoilla sä pyrit vähentämään ruokaostoksiin kuluvaa kuukausittaista rahamäärää? Kerro niistä kommenttiboksissa! 🙂

 

Loading Likes...

Ensihoitajaksi opiskelu Oamkissa

Mikäli sä oot seurannut mun blogia vähänkään pidempään, saatat tietää, että mä opiskelen ensihoitajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa. Mä opiskelen ekaa vuotta eli takana on vasta reilut puoli vuotta opintoja ja edessä vielä kolme.

Ensihoitaja (AMK)-tutkinto on laajuudeltaan 240 op ja sen suorittaminen kestää neljä vuotta, mutta ainakin meillä sen suorittaminen onnistuu myös kolmessa ja puolessa vuodessa. Mun oma tavoite on valmistua jossain vaiheessa neljännen vuoden syksyä eli siis noin kolmessa ja puolessa vuodessa.

Syksyllä 2017 aloittanut ryhmä (eli me) on monimuotoryhmä mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä on lukukaudessa suunnilleen kuusi viikkoa lähiopetusta. Muut viikot opiskelemme itsenäisesti tai olemme harjoittelussa. Ensimmäisen vuoden aikana meillä on vain yksi kahden viikon orientoiva harjoittelu, joka sijoittui joulukuun kahdelle ensimmäiselle viikolle.

Lähiviikot on meillä usein tosi täysiä, päivät alkaa yleensä aamukahdeksalta ja loppuu neljältä, viideltä tai kuudelta iltapäivällä. Toki välillä saatetaan päästä aiemminkin. Lähiviikoilla on yleensä paljon harjoitustunteja ja simulaatioita sekä läsnäolopakollisia luentoja. Etäviikoille jää opiskeltavaksi suurin osa teoria-asioista. Osalla kursseista on valmiiksi nauhoitettuja videoluentoja tai muita videoita ja osa kursseista opiskellaan pääasiassa opettajien tekemien Powerpoint-esitysten ja kirjojen lukemisen kautta. Palautettavia tehtäviä on  paljon, sillä opettajat haluavat varmistua siitä, että me oikeasti opiskellaan ja ennen kaikkea ymmärretään asiat itsenäisestikin.

Koska me ollaan monimuotoryhmä, meidän luokalla on tosi monen ikäistä porukkaa ja meillä on tosi erilaiset taustat. Osa on ensihoidossa työskenteleviä lähihoitajia, osa on tullut suoraan lukiosta, osa on alanvaihtajia ja löytyypä joukosta muutamia sairaanhoitajiakin. Meidän luokan tunneilla on siis välillä 30 ihmistä ja välillä viisi. Lähihoitajat saa hyväksiluettua jotain osia tietyistä kursseista ja alanvaihtajat taas jotain muita. Sairaanhoitajat puolestaan suorittavat pelkästään ensihoidon kurssit.

Meistä tulee valmistumisen jälkeen virallisesti sairaanhoitajia. Ensihoitaja ei ole laillistettu ammattinimike, joten virallisissa rekistereissä me ollaan sairaanhoitajia huolimatta siitä, että meidän opinnoissa painottuu ensihoito. Esimerkiksi kätilön ja terveydenhoitajan tutkintoonkin sisältyy sairaanhoitajan tutkinto, mutta kätilö ja terveydenhoitaja ovat myös itsessään laillistettuja ammattinimikkeitä.

OAMKissa ensihoitajaopinnot rakentuvat siten, että ensimmäinen puoli vuotta opiskellaan ensiauttajatasoa. Ekan syksyn aikana ei ole vielä sairaanhoitajaopintoja, vaan yhdeksän opintopisteen ensihoidon kurssin lisäksi opiskellaan “yleisaineita” eli asiantuntijaviestintää, enkkua, tietotekniikkaa, mikrobilsaa ja infektioiden torjuntaa, anatomiaa ja fysiologiaa sekä kansansairauksia. Ekan vuoden keväällä aloitetaan perustason opinnot viiden opintopisteen Ensihoitolääketiede ja elvytys-kurssilla, mutta suurin osa perustason opinnoista on toisena vuonna. Tokan vuoden keväällä myös suoritetaan perustason testit, joiden jälkeen on mahdollista päästä kesätöihin ensihoitoon. Ensimmäisen vuoden keväällä alkaa sairaanhoitajaopintoihin kuuluva kliinisen hoitotyön kurssi ja sen lisäksi on mm. farmakologiaa ja lääkehoitoa sekä lisää anatomiaa ja fysiologiaa.

Opintojen toisena vuotena on perustason ensihoidon opintojen lisäksi muun muassa tutkivan kehittämisen opintoja, opparin suunnittelua, ruotsia, kliinistä psykologiaa ja patologiaa ja patofysiologiaa. Toisen vuoden aikana harjoitteluita on selkeästi ensimmäistä vuotta enemmän, sillä tokan vuoden aikana ollaan neljä viikkoa vuodeosastoharkassa, neljä viikkoa päivystyksessä ja yhteensä kahdeksan viikkoa ensihoidossa.

Kolmannen ja neljännen vuoden aikana me opiskellaan hoitotasolle. Ensihoidon opintojen lisäksi meillä on mm. mielenterveys- ja vanhustyön opintoja, tehohoitoa, yrittäjyyttä ja tottakai opparin tekemistä ja arviointia. Kolmannen vuoden aikana on tehohoidon, kotihoidon ja mielenterveyspuolen harjoittelut ja neljäntenä vuonna on mm. hoitotason harjoittelu. Mikäli kurssit ja niiden sisällöt kiinnostavat enemmän, niin opetussuunnitelma löytyy OAMKin sivuilta.

Muissa AMK:ssa opinnot voivat olla rakenteeltaan hyvinkin erilaisia kuin meillä, mutta ainakin mä tykkään tästä tyylistä, että ensihoidon opinnot kulkevat mukana heti ensimmäisestä vuodesta lähtien ja osaamista kehitetään koko ajan. Jossain koulussa opiskellaan ensin sairaanhoidon opinnot ja vasta sen jälkeen ensihoidon opinnot.

Meillä OAMKissa on hyvät ja asiastaan kiinnostuneet opettajat. Lisäksi meidän luokassa on hyvä yhteishenki ja vaikka ollaan monimuotoryhmä, niin ollaan ryhmäydytty ihan äärettömän hyvin. Etäviikoillakin meidän Whatsapp-ryhmässä käy keskustelu ihan päivittäin – oli asiaa tai ei 😀 

Jos sulla jäi jokin asia mietityttämään tai haluaisit tietää jotain lisää ensihoitajaksi opiskelusta, niin jätä kysymyksesi kommenttikenttään. Vastaan kysymyksiin mielelläni! 🙂

Loading Likes...

Välivuosi

Mä olen puhunut täällä blogissa paljon opiskelusta ja kouluun hakemisesta. Tänään ajattelin puhua välivuodesta, koska se tuntuu olevan joillekin tosi iso mörkö, joka halutaan välttää keinolla millä hyvänsä. Mä pidin lukion jälkeen välivuoden, vaikka jossain vaiheessa lukion aikana olin ehdottomasti sitä mieltä, että niin ei tule tapahtumaan. Abivuosi oli kuitenkin todella rankka ja kevään viimeisten kirjoitusten jälkeen olin niin väsynyt ettei pääsykokeisiin valmistautumisesta tullut yhtään mitään. Siinä vaiheessa välivuosi alkoi tuntua ihanalta mahdollisuudelta irroittautua opiskeluelämästä hetkeksi ja saada jalka työelämän oven väliin.

Mulla oli tiedossa työkokeilupaikka kesän ajaksi jo oikeastaan tammikuussa. Olin silloin seurakunnan isosena ja seurakunnan nuorisotyönohjaaja ehdotti mahdollisuutta työskennellä kesän ajan nuorisotyön parissa. Kolmen kuukauden työkokeilun jälkeen mun virkailija työkkärissä päätti, että kun olen hakenut lääkikseen, niin en tarvitse enempää työkokemusta nuorisotyöstä vaan mun täytyy etsiä toinen työkokeilupaikka. Olin jo pidemmän aikaa halunnut päästä tutustumaan kaupan alaan ja hainkin työkokeiluun erääseen kauppaan, jonne pääsin uuteen kolmen kuukauden mittaiseen työkokeiluun. Se työkokeilu ja kolme kuukautta “riistopalkalla” tuotti tulosta, sillä sama firma maksaa mun palkan vielä näin neljä vuotta myöhemminkin. Mun kai pitäisi siis olla kiitollinen sille työkkärin virkailijalle, vaikka sen toiminta silloin tuntui tosi epäreilulta ja ikävältä.

Mä olin lukion jälkeen ihan tosi väsynyt. Tarkemmin ajateltuna olin ihan burnoutin partaalla ellen jopa oikeasti loppuunpalanut. Kun yritin kirjoitusten jälkeen avata pääsykoekirjat, mua ahdisti aivan suunnattomasti. Lukemisesta ei tullut yhtään mitään ja välillä musta tuntui, että paniikkikohtauksen saaminen oli kiinni ihan sekunneista. Mulla ei siis ole paniikkihäiriötä tai muuta vastaavaa, vaan olin vain yksinkertaisesti niin väsynyt, että se aiheutti monenlaisia oireita. Aikaa meni tosi pitkälle syksyyn ennen kuin musta alkoi tuntua siltä, että aloin olla taas oma itseni.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, että miten mun olisi kannattanut välivuoteni viettää. Olisiko mun pitänyt lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa vai oliko työkokemuksen kartuttaminen parempi vaihtoehto. Olen tullut siihen tulokseen, että ilman nykyiseen työpaikkaani sitoutumista mun elämä tälläkin hetkellä saattaisi olla hyvinkin erilaista. Mulla on kuitenkin jo melkein neljä vuotta ollut työpaikka, josta olen lähtenyt toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja johon mut on otettu avosylin takaisin, kun olen palannut Ouluun. Mun ei ole tarvinnut stressata kesätöistä eikä opiskelujen aikaisesta toimeentulosta oikeastaan missään välissä. Mä olen päässyt osaksi ihan huippua työporukkaa ja toivon, että saan olla osa sitä tiimiä siihen asti, kun vihdoin pääsen oman alani töihin.

Välivuoden aikana sain kerättyä voimia ja motivaatiota jatko-opintoihin ja miettiä sitä, mitä oikeasti haluan tulevaisuudeltani. Sain tukkukaupalla kokemusta työelämästä, asiakaspalvelutyöstä, elämästä ylipäätään ja pääsin kurkkaamaan miltä “aikuisten elämä” näyttää. 18-vuotias ylioppilashan on todellisuudessa ihan lapsi, vaikka silloin tuntee olevansa aikuisempi kuin koskaan. Kun muistelee sitä aikaa näin 22-vuotiaana, niin ei voi kun nauraa.

Kuva: Rosa Säkkinen

Mun mielestä välivuosi on se hetki, jolloin pitää nauttia elämästä ja tehdä just sitä, mikä itsestä parhaimmalta tuntuu! Jos sä haluat reissata, niin reissaa. Jos haluat kokeilla jotain työtä, niin työkokeilun kautta se on helppoa! Välivuosi tarjoaa paljon mahdollisuuksia, jotka kannattaa hyödyntää, kun on vielä nuori ja pystyy tekemään just niin kuin itse haluaa.

Mulle välivuosi lukion jälkeen tuli todella tarpeeseen ja uskon saman pätevän monien muidenkin kohdalla, mutta kaikki eivät sitä tarvitse. Mulla on kavereita, jotka jatkoivat suoraan lukiosta korkeakouluun ja valmistuvat puolentoista vuoden päästä maistereiksi yliopistosta. Mulla on myös kavereita, jotka menivät lukiosta suoraan jatko-opiskelemaan ja ovat pitäneet välivuoden sitten korkeakouluopintojen aikana. Mahdollisuuksia on siis monia ja jokaiselle varmasti löytyy se paras vaihtoehto. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka susta voi tuntua välivuoden olevan suuri epäonnistuminen ja suorastaan katastrofi, niin kannattaa mieluummin ajatella se mahdollisuutena nähdä ja kokea jotain sellaista, mitä ei opiskelijaelämän aikana pääse kokemaan.

Kuva: Rosa Säkkinen

Loading Likes...

Mun opiskelutaival

 Eilisessä postauksessa kerroin yliopiston ja AMK:n välisistä eroista. Kyseistä postausta kirjoittaessani innostuin käymään enemmänkin läpi omaa opiskelutaivaltani lukiosta tähän hetkeen ja tämä postaus käsittelee sitä. Toivon kovasti, että näistä postauksista olisi hyötyä edes jollekin opiskelupaikkoja miettivälle!

Mun opiskelutaival

Oman korkeakoulutaipaleeni yliopistosta aloittaneena koen, että yliopiston opetustyyli on avannut mulle ihan uuden maailman oppimisen suhteen. Mä olin lukioaikana semmonen keskiverto-opiskelija – en varsinaisesti loistanut missään aineessa, mutta en myöskään alisuorittanut. Lukioaikoina mun opiskelutyyli oli hyvin pitkälti ymmärtämisen sijaan ulkoa opettelu, sillä lukion opetustyyli ei oikein sopinut mulle (tämänkin asian olen tajunnut vasta lukion jälkeen). Heti yliopisto-opintojen alettua mulle aukesi ihan uusi maailma, sillä mä hoksasin ihan yhtäkkiä, että “ei hitsi, mä ymmärsin miksi tää asia menee noin ja näin”. Sen jälkeen mä oon oppinut ihan järjettömän määrän asioita opiskelusta ja mulle itselleni parhaiten sopivista oppimistyyleistä. Oon alkanut ymmärtämään lukemiani asioita ihan eri tavalla, kun oikeasti käytän aikaa asioiden ymmärtämiseen ulkoa opiskelun sijasta.

Vähän aikaa sitten äiti sanoi mulle “sä et kyllä suostu uskomaan mitään ilman perusteluja” ja oikeastaan siinä hetkessä mä huomasin, kuinka valtavasti mun ajatusmaailma on muuttunut viimeisten neljän vuoden aikana. Siitä lukioaikoina kaiken purematta nielleestä opiskelijasta on tullut oikeasti omilla aivoillaan ajatteleva, asioita kyseenalaistava ja tietoon perustuvia perusteluita vaativa korkeakouluopiskelija. Se on ehdottomasti paras anti, mitä yliopisto on mulle tarjonnut. Kaikkien huikeiden tyyppien lisäksi tietenkin!

Koen yliopiston opetustyylin sopineen mulle hyvin, sillä kun asiat käydään läpi syvällisemmin, mun on helpompi ymmärtää ne. Ei tarvitse miettiä, että mistä tämä ja tämä sitten johtuu, kun asia käsitellään. Ja ennen kaikkea – ei tarvitse opetella asioita ulkoa.

 Nyt AMK-opinnoissakin olen monessa tilanteessa todennut yliopistovuosien aikana oppimani asiat hyödylliseksi. Esimerkiksi lääkelaskuissa kemian osaamisesta on kummasti hyötyä. Kuitenkin varsinaista “alakohtaista” osaamista olennaisemmaksi on osoittautunut itselleen sopivimpien oppimiskeinojen löytyminen. Kun tiedän, millä keinoin opin parhaiten, mulla kuluu paljon vähemmän aikaa opiskeluun ja asioiden oppimiseen.

Välillä tuntuu siltä, että yliopistossa käytetyt vuodet olivat täysin turhia eivätkä vieneet mua yhtään lähemmäs mitään tutkintoa, mutta ilman niitä vuosia en ihan taatusti olisi sellainen ihminen mitä olen nyt. Multa olisi jäänyt läjäpäin asioita oppimatta ja oivaltamatta. 

Mä en kadu sitä, että kesällä 2015 otin vastaan opiskelupaikan Jyväskylän yliopistossa ja sitä, että opiskelin lopulta kaksi vuotta aloja, jotka eivät olleet mulle sopivia. Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin opiskelen alaa, jonka koen omakseni, enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi! Matkalle on mahtunut monia mutkia, mutta niiden mutkien kautta oon oppinut ihan älyttömän paljon.

Se mitä haluan tällä postauksella sanoa on, että uskalla ottaa riskejä. Uskalla kokeilla ja uskalla todeta, ettei valinta nyt mennytkään ihan nappiinKaiken kaikkiaan tärkeintä opiskelupaikkaa miettiessä on se, että opiskeltava ala on mielenkiintoinen ja se on sitä, mitä sä itse haluat. Kolmea eri alaa opiskelleena osaan sanoa, että loppujen lopuksi muilla asioilla, kuin sillä, että ala on mieluinen ja voit nähdä itsesi kyseissä ammatissa valmistumisen jälkeen, on hyvin vähän merkitystä! Eri opetustyyleihin, vaatimuksiin, vieraskielisiin materiaaleihin, uuteen kaupunkiin, uusiin ihmisiin ja kaikkeen muuhun kyllä tottuu, eikä niitä kannata etukäteen stressata. 

Tsemppiä päätöksiin!

 

Loading Likes...

Yliopisto vai AMK?

Korkeakoulujen yhteishaun 1. hakuaika on alkanut toissa viikolla ja toinenkin hakuaika alkaa kahden kuukauden päästä. Tämä on sitä aikaa, kun tuhannet nuoret yrittävät miettiä päänsä puhki tulevaa alavalintaansa. Osa on siinä onnellisessa asemassa, että heillä on tulevaisuuden suunnitelmat täysin valmiina.

Mä opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta korkeakoulussa. Takana on kaksi täyttä vuotta yliopistolla ja menneillään ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulun puolella. Yliopistovuosista ensimmäinen kului Jyväskylän yliopistossa kemialla, jälkimmäinen Oulun yliopistossa biokemialla ja nyt opiskelen OAMKissa ensihoitajaksi.

Tässä postauksessa ajattelin kertoa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisiä eroja omasta näkökulmastani. Toivottavasti näistä asioista on apua edes jollekin opiskelupaikkaa miettivälle!

Ennen varsinaiseen asiaan menemistä muistutan vielä, että mulla on kokemusta ainoastaan luonnontieteiden ja terveysalan korkeakouluopinnoista, joten on mahdollista että mainitsemani asiat pätevät vain ko. aloilla! 

Yliopisto vrt. AMK

Englanninkielinen materiaali

Yliopistossa käytettävästä kirjallisuudesta ja aineistoista iso osa on englanniksi. Ammattikorkeakoulussa en puolestani ole tainnut törmätä vielä yhteenkään englanninkieliseen artikkeliin tai kurssikirjaan. Toki niitäkin varmasti vielä opintojen edetessä eteen tulee.

Yliopistovuosien aikana mun englannin kielen taito parani ihan huimasti ja ensimmäisten englanninkielisten kurssikirjojen aiheuttama paniikinomainen reaktio hälveni nopeasti, kun tottui enkunkielisen “asia”tekstin lukemiseen. Oman englannin kielen taidon ei siis pidä antaa vaikuttaa päätökseen siitä, haetko yliopistoon vai AMKiin! Oikealla asenteella kielitaito ei taatusti ole este opinnoissa menestymiselle!

Teoria ja käytäntö

Mä olen opiskellut yliopiston puolella luonnontieteitä, joihin kuuluu olennaisena osana laboratoriotyöskentely, joten opinnot ovat koostuneet teoriasta ja käytännöstä (labrat). Useilla muilla yliopistoaloilla opinnot kuitenkin koostuvat hyvin pitkälti teoriaopinnoista eikä käytännön juttuja pääse samalla tavalla tekemään – tämä on kuitenkin hyvin alakohtaista. Yliopisto-opintoihin ei myöskään kuulu opintojen aikaisia työharjoitteluita samalla tavalla kuin AMK-opintoihin.

AMKin puolella taas teoriaopinnot ja käytännön harjoitukset kulkevat (ainakin terveysalan opinnoissa) alusta alkaen käsi kädessä. Isoon osaan kursseista kuuluu teorian lisäksi harjoitustunteja, joilla päästään harjoittelemaan mm. toimenpiteitä. Näiden lisäksi työpaikoilla tehtäviä harjoitteluita on opintojen aikana useamman kymmenen opintopisteen edestä.

Valinnanvapaus

Mun näppituntuman perusteella yliopiston puolella on huomattavasti AMKia enemmän valinnanvaraa opintojen suhteen. AMKissa opintosuunnitelma on valmiiksi suunniteltu siten, että vapaasti valittavia kursseja omaan HOPSiin mahtuu vain muutamia. Meidän OPSissa vapaasti valittavia opintoja on vain 10 opintopisteen edestä, mutta tämä on varmasti alakohtaista.

Yliopistossa taas sulla on tietty pääaine, jonka kursseja opiskellaan eniten, mutta sen lisäksi sulla voi olla yksi tai useampiakin sivuaineita, jotka saat yleensä itse valita. Mä opiskelin yliopistossa pääaineina kemiaa ja biokemiaa ja sivuaineina mulla oli bilsaa, fysiikkaa ja kauppatieteitä. Näiden lisäksi opiskelin yksittäisiä kursseja mm. liikuntaa, saksaa, kirjoitusviestintää, ruotsia ja tilastotiedettä.

Yliopistossa opintojen suorittaminen on siis vapaampaa ja siellä pystyy valitsemaan laajemmin itseään kiinnostavia kursseja kuin AMKissa.

Opiskeltavien asioiden taso

Se, että yliopistossa keskitytään hyvin pitkälti asioiden opiskeluun teorian kautta mahdollistaa sen, että suurempaan osaan asioista ehditään pureutua syvemmälle kuin AMKissa. Kuten aiemmin kerroin, AMKissa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä, joten luonnollisesti silloin teoriaopinnoille jää vähemmän aikaa kuin yliopistossa. Kun on kokemusta sekä yliopistossa että AMKissa opiskelusta, niin asian huomaa esimerkiksi tenteissä. Yliopiston tenteissä vaatimustaso on selkeästi ammattikorkeakoulun vaatimustasoa korkeampi, ainakin alkuvaiheen opintojen osalta.

Tämäkin on kuitenkin asia, jonka ei pidä antaa säikäyttää opiskelupaikkaa miettiessä. Kaikista tenteistä selviää ihan taatusti, kunhan tekee töitä sen eteen!

 Mua kiinnostaisi kovasti kuulla just sun ajatuksia tästä postauksesta. Jos mietit parhaillasi jatko-opiskelupaikkaa, niin millasia ajatuksia tämä herätti? Mikäli taas olet jo korkeakouluopiskelija, niin oletko samaa mieltä asioista vai onko sulla erilaisia ajatuksia/kokemuksia?

Psst! Mikäli sua kiinnostaa biokemian opiskelu Oulun yliopistossa, niin tässä linkki aiemmin kirjoittamaani postaukseen.

Intouduin tätä postausta kirjoittaessani käymään enemmän läpi omaa korkeakoulutaivaltani, mutta tästä postauksesta olisi tullut aivan liian pitkä sen kanssa. Sen vuoksi julkaisen erillisen postauksen siitä aiheesta huomenna. Jos nämä aiheet siis kiinnostavat, niin pysy ihmeessä kuulolla! 🙂

Kuvat: Pixabay

Loading Likes...