Välivuosi

Mä olen puhunut täällä blogissa paljon opiskelusta ja kouluun hakemisesta. Tänään ajattelin puhua välivuodesta, koska se tuntuu olevan joillekin tosi iso mörkö, joka halutaan välttää keinolla millä hyvänsä. Mä pidin lukion jälkeen välivuoden, vaikka jossain vaiheessa lukion aikana olin ehdottomasti sitä mieltä, että niin ei tule tapahtumaan. Abivuosi oli kuitenkin todella rankka ja kevään viimeisten kirjoitusten jälkeen olin niin väsynyt ettei pääsykokeisiin valmistautumisesta tullut yhtään mitään. Siinä vaiheessa välivuosi alkoi tuntua ihanalta mahdollisuudelta irroittautua opiskeluelämästä hetkeksi ja saada jalka työelämän oven väliin.

Mulla oli tiedossa työkokeilupaikka kesän ajaksi jo oikeastaan tammikuussa. Olin silloin seurakunnan isosena ja seurakunnan nuorisotyönohjaaja ehdotti mahdollisuutta työskennellä kesän ajan nuorisotyön parissa. Kolmen kuukauden työkokeilun jälkeen mun virkailija työkkärissä päätti, että kun olen hakenut lääkikseen, niin en tarvitse enempää työkokemusta nuorisotyöstä vaan mun täytyy etsiä toinen työkokeilupaikka. Olin jo pidemmän aikaa halunnut päästä tutustumaan kaupan alaan ja hainkin työkokeiluun erääseen kauppaan, jonne pääsin uuteen kolmen kuukauden mittaiseen työkokeiluun. Se työkokeilu ja kolme kuukautta “riistopalkalla” tuotti tulosta, sillä sama firma maksaa mun palkan vielä näin neljä vuotta myöhemminkin. Mun kai pitäisi siis olla kiitollinen sille työkkärin virkailijalle, vaikka sen toiminta silloin tuntui tosi epäreilulta ja ikävältä.

Mä olin lukion jälkeen ihan tosi väsynyt. Tarkemmin ajateltuna olin ihan burnoutin partaalla ellen jopa oikeasti loppuunpalanut. Kun yritin kirjoitusten jälkeen avata pääsykoekirjat, mua ahdisti aivan suunnattomasti. Lukemisesta ei tullut yhtään mitään ja välillä musta tuntui, että paniikkikohtauksen saaminen oli kiinni ihan sekunneista. Mulla ei siis ole paniikkihäiriötä tai muuta vastaavaa, vaan olin vain yksinkertaisesti niin väsynyt, että se aiheutti monenlaisia oireita. Aikaa meni tosi pitkälle syksyyn ennen kuin musta alkoi tuntua siltä, että aloin olla taas oma itseni.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, että miten mun olisi kannattanut välivuoteni viettää. Olisiko mun pitänyt lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa vai oliko työkokemuksen kartuttaminen parempi vaihtoehto. Olen tullut siihen tulokseen, että ilman nykyiseen työpaikkaani sitoutumista mun elämä tälläkin hetkellä saattaisi olla hyvinkin erilaista. Mulla on kuitenkin jo melkein neljä vuotta ollut työpaikka, josta olen lähtenyt toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja johon mut on otettu avosylin takaisin, kun olen palannut Ouluun. Mun ei ole tarvinnut stressata kesätöistä eikä opiskelujen aikaisesta toimeentulosta oikeastaan missään välissä. Mä olen päässyt osaksi ihan huippua työporukkaa ja toivon, että saan olla osa sitä tiimiä siihen asti, kun vihdoin pääsen oman alani töihin.

Välivuoden aikana sain kerättyä voimia ja motivaatiota jatko-opintoihin ja miettiä sitä, mitä oikeasti haluan tulevaisuudeltani. Sain tukkukaupalla kokemusta työelämästä, asiakaspalvelutyöstä, elämästä ylipäätään ja pääsin kurkkaamaan miltä “aikuisten elämä” näyttää. 18-vuotias ylioppilashan on todellisuudessa ihan lapsi, vaikka silloin tuntee olevansa aikuisempi kuin koskaan. Kun muistelee sitä aikaa näin 22-vuotiaana, niin ei voi kun nauraa.

Kuva: Rosa Säkkinen

Mun mielestä välivuosi on se hetki, jolloin pitää nauttia elämästä ja tehdä just sitä, mikä itsestä parhaimmalta tuntuu! Jos sä haluat reissata, niin reissaa. Jos haluat kokeilla jotain työtä, niin työkokeilun kautta se on helppoa! Välivuosi tarjoaa paljon mahdollisuuksia, jotka kannattaa hyödyntää, kun on vielä nuori ja pystyy tekemään just niin kuin itse haluaa.

Mulle välivuosi lukion jälkeen tuli todella tarpeeseen ja uskon saman pätevän monien muidenkin kohdalla, mutta kaikki eivät sitä tarvitse. Mulla on kavereita, jotka jatkoivat suoraan lukiosta korkeakouluun ja valmistuvat puolentoista vuoden päästä maistereiksi yliopistosta. Mulla on myös kavereita, jotka menivät lukiosta suoraan jatko-opiskelemaan ja ovat pitäneet välivuoden sitten korkeakouluopintojen aikana. Mahdollisuuksia on siis monia ja jokaiselle varmasti löytyy se paras vaihtoehto. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka susta voi tuntua välivuoden olevan suuri epäonnistuminen ja suorastaan katastrofi, niin kannattaa mieluummin ajatella se mahdollisuutena nähdä ja kokea jotain sellaista, mitä ei opiskelijaelämän aikana pääse kokemaan.

Kuva: Rosa Säkkinen

Loading Likes...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.